Jokaisena talvikuukautena 20 000 suomalaista liukastuu
ja loukkaa itsensä. Osa liukastujista on juoksijoita. Usein liukastumisesta
selviää säikähdyksellä tai pelkällä mustelmalla ja kuhmulla, mutta silloin
tällöin sattuu pahemmin.
Juoksua jo jonkun aikaa harrastanut tietää, että juosten
pysyy helpommin pystyssä kuin kävellessä, ainakin hitaammilla lenkkivauhdeilla.
Pitkiä pätkiä talvesta pärjää varsin hyvin kesälenkkareillakin. Reilussa 10
asteen pakkasessa juuri höylätyllä tiellä pidon kanssa ei olekaan suurempia
ongelmia. Itsekin juoksin useamman talven ihan samoilla kengillä kuin
kesälläkin.
Kuitenkin kannattaa miettiä hieman, miten talvella voisi
välttää ikävimmät vammat juoksussa. Kun aloin tehostamaan harjoittelua, niin aloin
tekemään osan lenkeistä juoksumatolla. Tähän oli kaksi pääasiallista syytä.
Ensimmäinen oli, ettei pito riittänyt asfaltilla. Toinen, että kovemmilla
pakkasilla kova hengästyminen alkoi käymään keuhkojen päälle. Samoihin aikoihin
hommasin itselleni myös ensimmäiset nastoitetut lenkkikengät.
Ensimmäisenä talvena käytin nastalenkkareita vain silloin
tällöin, kun oli pahimmat pääkallokelit. Seuraavakin talvi oli hyvä juoksutalvi
ja tarvitsin nastalenkkareita vain muutaman kerran. Kuitenkin viimeiset kolme
talvea olen hiljalleen lisännyt lenkkien määrää nastalenkkareilla ja viime
talvi menikin siten, että juoksin kaikki ulkolenkit nastalenkkareilla. Sama
tahti on jatkunut tänäkin talvena.
Nastalenkkareiden ehdoton hyöty tulee askeleen pitävyydestä.
Hyvä t nastalenkkarit purevat jäähän ja lumeen jopa paremmin kuin kesällä
tennarit asfalttiin. Tämä tarkoittaa juoksussa sitä, ettei tarvitse turhaan
jännittää jalkoja ja askeleen pystyy pitämään rentona. Jokainen liukkaalla
kelillä juossut tai kävellyt tietää mistä kirjoitan.
Nastalenkkarit kuitenkin ovat kömpelömmät, ja vieläkin
nopeampi juoksu, varsinkin vedot, tuntuvat vaikeammilta. Kovempaa juostavat
tasavauhtiset lenkit menevät nastalenkkareilla, mutta lyhyet ja nopeammat vedot
teen juoksumatolla.
Talvella käytän tätä nykyä aina ulkona juostessani
nastalenkkareita. Ulkona juoksen peruslenkit aina -25 asteeseen saakka ulkona.
Tasavauhtisten kovien lenkkien pakkasraja on noin -15 astetta, tämän jälkeen
alkaa kuorma hengitykselle tuntumaan liian kovalta. Mikäli ulkona on liian
kylmä, niin siirryn juoksemaan lenkit sisälle. Talvella teen kaikki
vetoharjoitukset matolla kelistä riippumatta.
Kenkien ohella oikeanlainen juoksuasuste on keskeisessä
asemassa. Itse käytän hiihtoon tarkoitettua pukua lähes kaikilla talvilenkeillä.
Tämä suojaa tarpeeksi tuulelta edestä, mutta hengittää hyvin takaa. Hiihtopuvun
alla voi käyttää aina -10 asteeseen saakka lyhyitä juoksuhousuja ja
pitkähihaista juoksupaitaa. Kun lämpötila putoaa -15 asteen tietämille, täytyy
alle laittaa tekninen alusasu, joka siirtää hien pois iholta. Lämpötilan
pudotessa alle -20 asteeseen on minulla merinovillainen alusasu. Tämä tosin
tuntuu joskus jopa liiankin lämpimältä.
Päässä käytän juoksulakkia ja pakkasen noustessa laitan alle
kypärähupun. Suurin ongelma talvipukeutumisessa minulle ovat käsineet. En ole
vielä vain löytänyt oikeanlaista yhdistelmää pakkasjuoksuun. Näiltä osin
testaaminen ja etsintä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti