36 / 2014 Kohti uusia haasteita

Se oli sitten Venetsialais-maraton viime viikonloppuna. Juoksin sen yhdessä veljeni kanssa, hänelle se oli ensimmäinen maraton. Hän oli seurannut ohjelmaani viimeiset puolivuotta ja hyvin meni läpi. Tavoite aikana ollut viisi tuntia alittui selvästi. Toivottavasti teitä oli uskaltautunut muitakin ensikertalaisia matkaan. Se on hienoa olla todistamassa vieressä, kun ihminen saavuttaa itsellensä merkityksellisiä asioita, kuten esimerkiksi maratonin juoksemisen.  

Itse haluaisin nähdä, että ensimmäinen maraton toimii vain alkulaukauksena pidemmälle juoksuharrastukselle. Monelle maraton toimii motivointikeinona saada itsensä liikkeelle alussa, mutta kun ensimmäinen maraton on läpäisty, niin silloin täytyy kääntää katseet kohti uusia haasteita. Monelle ensikertalaiselle tämä on uusi maraton. Yleensä tavoitteena on tällöin juosta maraton ensimmäistä nopeammin tai sitten osallistua jollekin massa-maratonille, kuten esimerkiksi Tukholman maratonille. Molemmat ovat hyviä tavoitteita.

Omat ajatukset ovat kääntyneet jo kuun lopun Spartathloniin. Spartathlon on yksi tunnetuimpia ja yhtenä vaikeimmista pidettynä yhtä mittaa juostavista ultrajuoksuista. Edessä on 246 kilometriä asfalttia, sorateitä sekä vuoristopolkuja. Jo kolmannen kerran pakkaan lenkkarini ja evääni tätä juoksua varten. Siitä alkaa muodostumaan omaa harjoitteluani ja juoksuani rytmittävä tekijä.

Vaikka itse juoksuun on vielä kolme ja puoli viikkoa, niin harjoitukset alkavat olemaan jo takana. Viime viikko oli erittäin raskas viikko, jolloin tehtiin viimeiset tärkeät avainharjoitteet. Tämä viikko menee palauttelussa ja tulevilla viikoilla tehdään muutamia vauhdikkaampia lenkkejä, muttei enää kovin pitkiä.

Olen oikeastaan valmistautunut koko vuoden tätä juoksua silmällä pitäen. Ainoa todellinen kilpajuoksu oli kesäkuun alussa juostu 100 kilometriä Perniössä, ja sekin oli laskettu siten, että ehtii palautumaan Spartathlonia varten. Kuukausi sitten tehty tupla-teräsmieskisa tehtiin Spartathloniin valmistavana treeninä ja sitä ei tohtinut liian lujaa ottaa. Tietenkin 27 tunnin suoritus vaatii valmistautumisen ja palautumisen, mutta kun ei aivan kaikkea ota koneesta irti, niin palautuminen nopeutuu huomattavasti.

Nyt, kun pääosa harjoittelua on takana, alkaa luonnollisesti hermoilu. Päässä pyörii ajatuksia siitä onko tullut harjoiteltua tarpeeksi, kestävätkö paikat ja onkohan varustus ja varustautuminen oikeanlaista. Koko tämä kuukausi menee näitä asioita pohtiessa.  Samanlaisia aatoksia kuin mitä sitä käydään läpi ennen ensimmäistä maratonia. Täytyy vain muistaa omat neuvot, ei saa hermo pettää eikä saa tehdä mitään ihmeellistä uutta.

Onneksi kokemus tuo mukanaan myös rituaaleja, jotka auttavat hoitamaan hermostuneisuutta. Itselleni on kehittynyt kahdelle viimeiselle viikolle selkeä harjoitusohjelma, jota olen jo noudattanut muutaman vuoden. Toistan sen aina samankaltaisena, sillä tulokset sen noudattamisesta ovat aina olleet hyviä. Tämän vuoksi sitä varmaan jokainen kehittää niitä omia tapojaan ennen kisoja; ne toimivat ja tuovat mielenrauhaa. Rituaalit ovat siis hyviä niin kauan kun niistä ei muodostu pakkomielteitä, joista poikkeaminen saa kisat menemään mönkään. Kuten muussakin elämässä, niin tässäkin, kohtuus pitää olla kaikessa, myös rituaaleissa.

Harjoitteluintoa!

28/2014 Juokseminen helteellä

Heti tähän alkuun varoituksen sana: MINÄ EN OLE LÄÄKÄRI. Eli ajatukset ja ohjeet, joita tässä kirjoitan, ovat muualta lainattuja ja niiden noudattamisessa pitää käyttää omaa järkeä. Jos epäilet ohjeen sopivuutta itsellesi, niin voit aivan hyvin olla oikeassa, ja tällöin ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ NOUDATA OHJETTA. Eli käytä näitä ohjeita omalla vastuullasi.

Helteellä juostessa ihminen hikoilee ja menettää enemmän nestettä kuin normaalisti. Tämän vuoksi täytyy nesteen saantiin kiinnittää erityistä huomiota juoksun aikana. Kuitenkin aihepiirin ympärillä käydään tälläkin hetkellä tiivistä keskustelua urheilututkijoiden joukossa. Tim Noakes, joka on yksi tunnetuimpia juoksun tutkijoita, on jo usean vuoden ajan pyrkinyt korjaamaan vääriä käsityksiä nesteen tarpeesta juoksun aikana. Noakesilta on ilmestynyt aihepiiristä vuonna 2012 kirja nimeltä ”Waterlogged”, joka käy asiaa perinpohjaisesti läpi.

Usein kuulee puhuttavan maraton-juoksuissa, että tankatkaa hyvin ja juokaa niin paljon nestettä jokaisella juoma-asemalla kuin kykenette. Noakes kumoaa kuomaa tämän ohjeen. Noakesin mukaan ihmisen tulee kuunnella janoaan ja juoda sen mukaan. Eli jos et tunne itseäsi janoiseksi, niin silloin ei tarvitse juoda. Ajatus siitä, että juominen on liian myöhäistä, kun alkaa janottamaan, on Noakesin mukaan väärä. Itse noudatan tätä ohjetta ja juon ensimmäisen kerran niin harjoitusten kuin kisan aikana vasta kun tunnen janoa. Tämä tulee noin 30-60 minuutin jälkeen lähdöstä.

Toinen merkittävä kysymys juomisen suhteen on, että kuinka paljon tulisi juoda. Tähän ohje, että niin paljon kuin menee alas, on huono. Juomatarve riippuu tietenkin juoksijan koosta, lämpötilasta ja kulutuksesta. Hitaasti juoksevat kevyet juoksijat viileässä kelissä kuluttavat huomattavasti vähemmän, kuin lämpimässä kelissä nopeasti juoksevat suuret juoksijat.  Hyvä ohje on kuitenkin juoda janonsa mukaan. Keskimäärin juoksija juo noin 0,5 litraa tunnissa, mutta tämä voi vaihdella 0,4-0,8 litran välissä. Kuitenkaan ei tulisi juoda enempää kuin 0,8 litraa tunnissa.

Juoksemisen tuloksena on normaalistikin pientä painonlaskua. Tämä johtuu siitä, että juoksun aikana käytetään hiilihydraattivarastoja. Jokainen gramma hiilihydraattia sitoo kaksi grammaa vettä. Joten 100 grammaa hiilihydraattikulutusta vapauttaa 200 grammaa siihen sitoutunutta vettä. Lisäksi vettä varastoituu elimistöön. Näin ollen pitkän lenkin jälkeen on aivan normaalia, että paino tippuu kilon tai pari. Tämä ei ole huolestuttavaa eikä missään nimessä merkki siitä, että juoksija olisi alinesteytetty. Ei kannata suunnitella juovansa enempää seuraavalla juoksukerralla tähän pohjautuen.

Normaalisti alle kahden tunnin lenkeillä juotavaksi riittää pelkkä vesi, tosin itse en alle kahden tunnin lenkeillä vielä käytä mitään. Kun tästä aletaan menemään yli, niin silloin kannattaa mukaan ottaa jo urheilujuomaa tai urheilugeelejä. Näin varmistetaan hiilihydraattien saaminen juoksun aikana. Mikäli tietää juoksevansa kaksi tuntia tai enemmän, niin hiilihydraatteja on hyvä alkaa syömään juoksun alusta saakka. Tällä varmistetaan se, ettei juoksun loppupuolella tule niin sanotusti seinä vastaan, kun elimistön hiilihydraattivarastot loppuvat.

Harjoitteluiloa!

20 / 2014 Jesper Olsenin luento Kokkolassa 16.5.

Kaksinkertainen maailmanympärijuoksija Jesper Kenn Olsen (s. 1971) pitää ensi perjantaina luennon ultrajuoksusta. Luento järjestetään osana Kokkola Ultra Run tapahtumaa. Tahtoisin tässä levittää sanaa siitä, että meillä on Kokkolassa ainutlaatuinen tilausuus kuulla ultrajuoksussa mainetta niittänyttä juoksijaa. Jesper on ainoa juoksija maailmassa, joka on juossut maapallon kaksi kertaa ympäri; kerran itä-länsi-suunnassa ja toisen kerran pohjois-etelä-suunnassa. 

Jesper on juossut maratoneja 15 vuotiaasta lähtien ja kuuluu ehdottomasti Tanskan ultrajuoksun huippuun. Hän on pitänyt hallussaan Tanskan ennätyksiä 100 kilometrille (6:58) ja 24-tunnille (224 kilometriä). Myös maraton-matkalla Jesper kuuluu maansa eliittiin ajallaan 2:27.

Olsenin ensimmäinen maailman ympärijuoksu kesti 22 kuukautta ja hän juoksi 26 000 kilometriä, keskimäärin 40 kilometriä päivässä. Hän aloitti urakan 1.1.2004 ja päätti sen 23.10.2004. Hänen reittinsä oli Lontoo-Kööpenhamina-Moskova-Vladivostok-(lento)-Niigata-Tokyo-(lento)-Sidney-Perth-(lento)-Los Angeles-Vancouver-New York-(lento)-Shannon-Dublin-(lento)-Liverpool-Lontoo. Suuntana oli siis juosta maapallon ympäri itä-länsi-suunnassa. Suurimman osan reittiä hän työnsi edellään kärryjä, joissa olivat hänen varusteensa ja eväänsä. Tosin Venäjällä ja puolet Yhdysvalloista hänellä oli apunaan varusteiden kuljetuksessa tukijoukkoja autolla. Hän on kirjoittanut kokemuksestaan kirjan ”World Run” (tanskaksi Jorden Rundt i Løb), joka julkaistiin vuonna 2006.

Toinen maailman ympärijuoksu kiersi maapallon pohjois-etelä-suunnassa, yhteensä 37 000 kilometriä. Tällöin reitti alkoi Nordkappista ja jatkui siitä alaspäin halkaisten myös Suomen. Hänen reittinsä kulki tällä kertaa Nordkappista Helsinkiin ja läpi Euroopan. Turkin kautta hän juoksi Afrikan halki päättäen tämän osan juoksua Cape Towniin Etelä Afrikkaan. Juoksu jatkui Etelä-Amerikan Punta Arenaksesta läpi Etelä- ja Pohjois-Amerikoiden päättyen New Foundlandin Cape Speariin. Myös tästä juoksusta Jesper on kirjoittanut kirjan tanskaksi, joka on juuri julkaistu nimellä ”Kunsten at ville”, kirja on ilmestynyt myös englanniksi.

Jesper muistaa lämmöllä Suomea ja suomalaisia, sillä he osallistuivat hyvin hänen juoksunsa kannustamiseen Suomen halkijuoksun aikana. Suomessa juostessaan Jesperiä seurasi suomalaisen ultrajuoksuyhteisön järjestelemänä auto mukana. Lisäksi Jesperillä oli jatkuvasti mukanaan juoksuseuraa. Tätä Suomen läpijuoksua koordinoitiin juoksijoiden oman kirjoittelufoorumin kautta.

Suurelta osin saamme Kokkolassa kiittää suomalaista ultrajuoksuyhteisöä tästä, että Jesper on nyt tulossa tänne luennoimaan. Jesperiltä kysyttäessä mahdollisuutta tulla tänne luennoimaan hän vastasi heti kyllä. Näin hän haluaa omalta osaltaan kiittää suomalaisia siitä tuesta, mitä he osoittivat hänen juoksunsa aikana. Kuulijoille on jaossa hänen uusi kirjansa toisesta maailmanympärijuoksustaan digitaalisessa muodossa englannin kielellä. Luento järjestetään Kokkola-salissa kaupungintalolla. Luento alkaa kello 19:30. Luennon hinta on 10 euroa. Lipputuloilla pyritään kattamaan Jesperin kulut.