Tämä kysymys tulee usein eteen, kun puhun muiden
juoksijoiden kanssa ultrajuosusta. Sisään leivottuna tässä kysymyksessä on ajatus,
että ultrajuoksussa on kysymys muustakin kuin pelkästä juoksemisesta. Kaikessa
juoksemisessa, varsinkin kilpajuoksemisessa, on mukana henkinen komponentti,
mutta ultrajuoksussa henkisen puolen merkitys kasvaa.
Onnistuneesta ultrajuoksusta löytyvät ainakin seuraavat
lopputulokseen voimakkaasti vaikuttavat komponentit: realistinen tavoite,
maltillinen aloitus, halu jatkaa yli matalapaineiden ja juoksukunto.
Ja luulen niiden olevan juurikin tuossa järjestyksessä.
Realistinen tavoite kuvastaa rehellisyyttä itselle ja omille sen hetkisille
kyvyilleen. Jos asetat tavoitteeksi liikaa, niin väsähdät ja tulos on surkea,
jos laitat tavoitteen liian alas, et saavuta parastasi. Mitä tässäkin tehdä?
Virheistä tässä lajissa maksetaan monin kertaisesti, joten itse neuvon ottamaan
juuri sen tavoitteen, mihin kuvittelet pystyväsi, ei yhtään kisavaraa, eli ei
uskota siihen, että kisatilanne toisi jotain pientä ylimääräistä voimaa.
Maltillinen aloitus kuvastaa sitä, että pystyt pysymään
tavoitteessasi, etkä lähde juoksemaan niin sanotusti varastoon. Ultrajuoksun
kultainen sääntö puolikkaiden juoksemiselle on 53/47-suhde. Eli ensimmäisellä
puoliskolla juostaisiin korkeintaan 53% tavoitteesta. Mitä lähemmäksi
50/50-suhdetta tämän saa, niin yleensä silloin saavutetaan parhaimmat tulokset.
Jotkut jopa antavat neuvoksi juosta niin sanottu negatiivinen splitti, eli
juostaan jälkimmäisellä puoliskolla enemmän. Espoon 24-tunnin kisassa on ollut
aikojen saatossa noin 600 juoksusuoritusta ja näistä yksi kovempi tulos on tullut
negatiivisella splitillä, joten haastetta tässä ohjeessa riittää.
Ultrajuoksussa kohtaat matalapaineet yksin radalla. Sinulla
voi olla mukana valmentaja, huoltaja ja kannustusjoukot, mutta näiden merkitys
on vähäinen sen rinnalla, mitä itse käyt läpi omassa päässäsi. Et voi olla
tekemässä tulosta kenellekään muulle kuin itsellesi, sillä yön pimeinä tunteina
siinä syvimmässä rotkossa ollessasi olet siellä yksin ja syy jatkamiseen pitää
kaivaa itsestään. En vähättele tukijoukkoja, mutta siinä viimeisessä valintatilanteessa
päätökset teet sinä yksin, ei ulkopuoliset.
Lopulta palataan siihen, mistä aloitetaan. Oma juoksukunto
on tunnistettava ja sitähän sitten käytetään hyväksi juostessa ultria.
Ultrajuoksussa, jos missään, pitää paikkansa sääntö, että on ulkoiltava tarpeeksi.
Juostut kilometrimäärät auttavat saavuttamaan haluamiasi tuloksia.
Vippaskonsteja ei ole, eikä määrää voi korvata tässä lajissa laadulla, sillä
”Ultrajuoksussa määrä on laatua!”